Onko sinulla vanha tuoli, jonka haluaisit uudistaa, mutta et tiedä, mistä aloittaa?
Tässä postauksessa käyn läpi, miten päällystin ja kunnostin tämän 60-luvun nojatuolin. Kerron miten etenin verhoilussa ja pintakäsittelyssä – ja mitä opin matkan varrella.
Lisäksi jaan myös vinkkejä, jos mietit, onnistuuko verhoilu kotona.
Askon 60 -luvun nojatuoli – mistä tuoli on peräisin?
Löysin tämän tuolin Salon kirpputorilta vuonna 2015. Pidin tuolin tyylistä ja ajattelin, että se löytää kyllä paikkansa. Tuolin hinta oli 10 € – se kertoo, miten haluttuja tämän tyyliset tuolit olivat silloin.
Verhoilua suunniteltaessa selvitin, että tuoli on Askon vuonna 1961 valmistama Ilmari Lappalaisen suunnittelema Kultatupa-sarjan nojatuoli (lähde: https://www.finna.fi/Record/lahdenmuseo.lkm-267690?lng=en-gb).
Tuolista löytyi tarra “Salon Sairaanhoito-oppilaitos asuntola”. Tämä selittää sen, miksi verhoilu oli keinonahkaa – tuolilta on vaadittu kestävyyttä. Kaikenlaista pikkutavaraa löytyikin tuolin selkänojan ja istuimen välistä.
Verhoilun suunnittelu – millainen tuolista tulisi?
Tuoli tulisi tyttärelleni, joten hän valitsi siihen sisustukseensa sopivan kankaan. Lisäksi hän toivoi käsinojien puuosia tummiksi.
Ennen purkamista mittasin istuin- ja selkäosan pituuden ja leveyden. Näiden perusteella kankaan tarvittavaksi määräksi arvioitiin noin 1,5 metriä. Kankaaksi valikoitui Lauritzonin Yedi 442 (100 % puuvilla).
Tuolin perusrakenne oli kunnossa, mutta pehmusteet olivat vanhat ja päätettiin siis uusia kaikki tarvittava.
Tuolin purkaminen – mitä vanhan verhoilun alta paljastui?
Purkaessa aikana otin paljon kuvia. Kuvat on tärkeitä, jotta kuviin voi palata kun päällystää tuolia uudelleen. Kaikkea ei muista, eikä huomaa. Istuinosat irrotettiin puurungosta.
Vanhat pehmusteet poistettiin: Sekä selkä- että istuinosan vaahtomuovit olivat aikansa eläneet ja lähtivät kokonaan.
Alkuperäinen verhoilun alta paljastui, että tuoli ei ollut alun perin verhoiltu keinonahalla. Rungosta löytyi vanhoja niittejä, joihin oli jäänyt tumman kankaan jäänteitä – alkuperäinen verhoilu oli siis ollut kangasta, ja keinonahka oli vaihdettu myöhemmin.
Rungon vahvistaminen – miten tein tuolista tukevamman?
Siksak-jouset olivat yhä riittävän kireät, joten niitä ei tarvinnut uusia.
Tuolia tukevoitettiin lisäämällä istuinosaan kolme satulavyötä tukemaan jousia.
Selkänojaan kiristettiin olemassa olevat satulavyöt ja lisättiin kolmas vyö antamaan tukea.
Vanha juuttikangas laitettiin takaisin selkänojaan ja istuinosaan vaihdettiin uusi juuttikangas jousien päälle.
Uudet pehmusteet ja verhoilu
Seuraavaksi siirryin uuden pehmustuksen ja verhoilun pariin. Leikkasin 2 cm paksut vaahtomuovit istuin- ja selkänojaan. Vaahtomuovit liimattiin paikoilleen juuttikankaan päälle. Vaahtomuovin päälle lisättiin vanu suojaamaan kangasta.
Selkänoja kaavoitettiin, koska vaahtomuovit vaihdettiin ja siksi mitat eivät olleet täysin samat kuin alkuperäisessä verhoilussa. Kaavoituskankaana käytin lakanakangasta.
Saumat vaativat tarkkuutta: Yläosan selkänojan kulmasaumojen ompeleminen kauniiksi oli yllättävän vaikeaa. Purin ja ompelin ne uudelleen useamman kerran ennen kuin olin tyytyväinen. Ompeleen tulee olla riittävän kaareva. Selkänojan kangas nidottiin kiinni. Lopuksi kiinnitin istuinosan kankaan.
Puurungon pintakäsittely – mitä opin?
Puuosien käsittely oli minulle vielä osittain uutta, ja tässä työssä opin taas lisää pintakäsittelystä.
Valkoinen maali poistettiin siklaamalla ja hiomalla. Käytin aluksi vesipetsiä tummentaakseni puuosia, mutta huomasin, että se ei tarttunut tasaisesti, koska puun syihin oli jäänyt hieman maalia.1
Toinen yritys onnistui. Poistin edellisen käsittelyn, hioin lisää ja käytin sprii-petsiä (tumman pähkinän sävy). Tämä tarttui tasaisemmin, koska spriin avulla väri tartuu paremmin vaikka puussa olisi jäänteitä vanhasta maalista tai lakasta. Lopuksi käsittelin puuosat Danish Oil -öljyllä.
Jos tekisin tämän uudelleen, poistaisin maalin kuumailmalla ja lastalla ja lisäisin vielä petsin ja öljyn päälle vahan tai lakan lisäsuojaksi. Muitakin hyviä tapoja pintäkäsittelyksi varmasti löytyy.
Tuolin lopputulos ja fiilikset
Tälläisesta tuolista on hyvä aloittaa verhoilutyöt. Tuoli näyttää yksinkertaiselta, mutta tekemistä on siinäkin, että saa kauniin lopputuloksen. Puuosan värin vaihtaminen maalaamatta on haastavaa. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja ei muuta kuin seuraanvan työn pariin…
Voiko tuolin verhoilla itse kotona?
Jos harkitset verhoilun tekemistä itse, tässä muutama asia, jotka kannattaa huomioida:
✅ Riittävä tila: Tuolin huolellinen verhoilu vie enemmän aikaa kuin voisi kuvitella. Yksi viikonloppu ei todellakaan riitä.
✅ Pehmusteet uusiksi: Vanhat vaahtomuovit on lähes aina vaihdettava.
✅ Käytä nimenomaan verhoilukangasta: Se kestää kulutusta, auringonvaloa eikä nyppyynny yhtä helposti kuin tavalliset kankaat. Mielestäni myös hylkii likaa paremmin.
✅ Satulavöiden kiristykseen ja siksak -jousien vaihtoon tarvitset erikoistyökalut.
✅ Pintakäsittely kannattaa testata etukäteen esimerkiksi huomaamattomaan kohtaan tai irralliseen puupalaseen.
💬 Mitä ajatuksia artikkeli herätti sinussai! 😊